Ulkoseinän vuorausta ja maalia

Lautaa alle ja maalia pintaan

Talon lopullinen malli ja värit alkavat muodostua yksityiskohtia myöten. Pinterestistä löytyy niin ihania englantilaisia maalaistaloja 1800-luvulta, että ajatukseni kääntyvät koko ajan enemmän sellaiseen country-tyyliin. Jospa vielä rakentaisi taloon matalan etukuistin, johon voisi laittaa keinutuolin, kukkaköynnöksiä, tai vaikka kahvilan pöydät...

Joka tapauksessa talo kaipasi ensin vuorausta ja maalia, joten siitä oli aloitettava. Taloon oli tehty jo aikaisemman omistajan toimesta sivuseinän lautavuorausta. En löytänyt samaa "lautaa", joten ostin 2x10 mm mäntyrimaa. Siitä tuli vähän siistimpi ja lautamaisempi. Laudoitus oli helppo tehdä, mutta päätin jättää kuitenkin takaseinän laudoittamatta. Sen voi tehdä myöhemminkin jos haluaa. Etuseinät on muutenkin vielä työn alla, joten ne odottavat. Liimaukseen käytin oikeaa puuliimaa, ettei rimat ala repsottaa myöhemmin. 

Vuorauksen jälkeen laitoin valkoisen pohjamaalin ja keltaisen pintamaalin. Maaleina käytin Helmi kalustemaalia. Väristä tuli ehkä vähän liian vaalea siihen mitä olin ajatellut mielessäni.

Seuraavaksi työstän ikkunapuitteet ja mahdolliset vuorilautakoristeet. Ruskeaa vai valkoista?

Keltaisen talon tarina alkaa

Taustaa talon tarinalle

Nyt matkataan jonnekin 1850 ja 1900-lukujen vaiheille. Aikakausi oli Suomen suuriruhtinaskunnassa vaikeaa aikaa. Pohjanlahdella käytiin Oolannin sotaa ja sääolosuhteet olivat poikkeuksellisen kylmät ainakin yhtenä talvena. Peruna- ja viljasato menetettiin lähes kokonaan. Ihmisiä kuoli nälkään ja tautehin. Suurin osa väestöstä asui maalla ja eli maataloudesta, joka oli vielä huonosti kehittynyttä 1800-luvun alussa. Talous alkoi kuitenkin kehittyä vuosisadan lopulla, ja 1860-luvulla sai perustaa kauppoja myös maaseudulle. Noista sekatavarakaupoista sai ostaa mm. hevosen valjaita, kahvia, suolaa, öljylamppuja ja kankaita. 

Maatalot rakennettiin tuon vuosisadan aikaan kansallisromanttiseen jugend tai empire tyyliin. Osa seinistä jätettiin hirrelle. Ikkunat saattoivat olla pieniä luukkuja, joita ei voinut avata, koska lasi oli kallista. Vuosisadan aikana alettiin kuitenkin tehdä kuusiruutuisia ikkunoita, joissa oli puiset puitteet ja vuorilaudat. Katot rakennettiin päreistä, tiilestä ja peltilevyistä. Maatilat vaurastuivat ja talot suurenivat.

Taloja maalattiin paljon keltaisiksi 1800-luvulla. Vaikka keltaisella värillä on historiassa paljon negatiivisia merkityksiä, se on silti iloinen, raikas ja lämmin väri. Keltaista pidetään aasian maissa edelleenkin kuninkaan värinä. Taloni saa nimensä värin mukaan. Ruotsista tullut talonpoikaisvaikutteinen kustavilainen tyylisuuntaus sopii empireä paremmin Keltaiseen taloon. 

Keltainen talo on syntynyt

Keltainen talo sijaitsee pohjanmaalla tammimetsän siimeksessä. Metsän takaa aukeavat loputtomat kultaiset vehnäpellot. Länsirannikolta puhaltaa merituuli. Pihaan johtaa kapea hevostie. Pihalla on kaivo ja kanala. Ison tammen takana näkyy saunarakennus ja puuvaja. 

Talossa asuu nelihenkinen perhe. Talon isäntä Erik on kotoisin etelärannikolta ja hän viljelee maata, vaikka suku onkin laivanrakennussukua. Emäntä Ellie "Elli" on syntynyt suomessa, mutta suku tulee ranskasta. Emäntä pitää pientä kahvilaleipomoa talon alakerrassa. Lapset Eemeli ja Emilia käyvät kyläkoulua.    

Sisustustyyli tulee olemaan vaalea, tasapainoinen ja käytännöllinen. Puiset huonekalut, räsymätot, pinnatuolit käsinojineen, jakkarat, penkit ja peililampetit sopivat Keltaiseen taloon. Vastapainoksi talosta löytyy romanttisia ranskalaistyylisiä esineitä kuten Marseillen saippuaa ja pitsiä. Talossa on ikuinen kesä!

Tervetuloa Keltaiseen taloon! 

Seuraavassa postauksessa kerron talon rakennusvaiheesta.....

Uusi nukkekodin rakennusprojekti alkaa tästä!

Huikeaa aloittaa uuden talon rakentaminen!

Suunnitelmissani oli rakentaa oma nukketalo ihan itse, mutta tämä talo tuli kohdalle oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Ostin tämän talon puolivalmiina Nukkekotikirppikseltä vuosi sitten. Talo on ihan täydellinen seuraavaksi projektikseni. 

Talon on rakentanut Saana. En uskalla kuvitellakaan, kuinka monta ilon ja odotuksen hetkeä tähän on jo laitettu. Keittiötuvassa on upea leivinuuni. Talossa on myös kattolevy ja etuseinät, jotka tulevat saranoilla kiinni. Mittasuhde on n. 1:12. Talo on metrin levyinen ja 67 cm korkea. 

Kyselin Saanalta hänen ajatuksiaan ja suunnitelmiaan talon rakentamisesta:

"Aloitin rakentamaan nukkekotia jo vuosia sitten. Halusin ison talon isoilla huoneilla, portaikolla ja tietyllä huoneiden järjestyksellä. Valmiista kauppojen valikoimista ei löytynyt mieleistä, joten päätin rakentaa itse. Halusin suomalaisen puutalon ranskalaisromanttisella vivahteella. Keittiön keskipisteeksi suunnittelin ison, muuratun puulieden leivinuuneineen. Tämä detalji on edelleen mielestäni erityisen tunnelmallinen ja onnistunut. Myös portaikon alla oleva komero on jäänyt mieleeni yhtenä talon mielenkiintoisimpana yksityiskohtana. Asuukohan siellä portaikon alla kodin henki?

Nukketkoti siirtyi elämän käänteiden aikana ennen valmistumistaan varastoon, ja on kulkenut mukana useamman asunnon varastossa. Joka kerta sen nähdessäni olen miettinyt, että "joku päivä vielä viimeistelen tuon". Sitä päivää ei kuitenkaan koskaan tullut. Polte harrastuksen jatkamiselle on edelleen, mutta minulle sen aika on myöhemmin elämässä. Päätin viimein että talon on parempi päästä jollekin muulle harrastajalle, joka rakastaen jatkaa projektia omanlaisekseen. Talo kuuluu jonkun kotiin tärkeälle paikalle, ei varastoon odottemaan. Oli ihana nähdä se innokas vastaanotto jonka Hanna talolle antoi stä hakiessaan. Toivottavasti Hanna saat siitä itsellesi iloa pitkäksi aikaa ja rakennat sen historian päälle omanlaisesi ja oman näköisesi nukkekodin." Terveisin, Saana

Tästä menneestä historiasta lähden rakentamaan tulevaa historiaa. Olen kyllä ihan töpinöissäni kaikista päässä pyörivistä ideoista. Mutta hyvin samoihin ajatuksiin menee Saanan ja minun mietteet talon hengestä.

Seuraavassa postauksessa kerron omista ajatuksistani liittyen talon nimeen, väriin ja sisustukseen.

Mukavia nukkekodin suuunnitteluhetkiä teille kaikille innokkaille harrastajille!

Maalia ja laskukoneen osia

Maailma on täynnä erilaisia materiaaleja ministelijälle.

Lupasin kertoa tässä postauksessa uuden nukkekodin rakentamisesta, mutta odottelen vielä yhtä tietoa ennen kuin julkaisen tekstin.

Mutta nyt alkaa homma lähteä lapasesta materiaalien suhteen. Askarteluhuoneen nurkat on niin täynnä erilaisia materiaaleja, että voisin rakentaa kymmenen nukkekotia. Eilen purin vanhan laskimen ja otin talteen näppäimet ja liukuesteet laskimen pohjasta. Mielessä on paljon ideoita. Materiaalin määrä ja harrastukseen käytettävä aika eivät nyt vain kohtaa.

Kaappeja siivotessa heitin pois vanhoja rintsikoita. Tai en siis heittänyt pois. Pari viikkoa sitten kävin Prismassa, ja käteen jäi tomaattien lisäksi muutama pintäkäsittelyaine.   

Nukkekodin kalusteissa käytän pääasiassa askartelukaupoista löytyviä akryylimaaleja. Niillä voi maalata huokoisiakin pintoja, ja pensselit voi pestä vedellä. Puuvahat ja petsit ovat kalliimpia mutta kestäviä, ja niillä saa erilaisia sävyjä.

Kuvassa näkyvä Osmo color on kalustepuuvaha puupinnoille. Se on kasvi- ja luonnonvahapohjainen, joten ei tarvitse pellätä myrkkyjä lasten ja lemmikkien kanssa. Pensselin puhdistukseen tarvitaan lakkabensiiniä.

Bloom Petsi on tarkoitettu puun sävyttämiseen. Jälkikäsittelyä ei tarvitse tehdä lakalla, ellei halua kovaa kulutusta kestävää pintaa. Petsi on vesiohenteinen, joten pensselit voi pestä vedellä.

Lidlistä löysin askartelumaali Marabu Crea Boxin Stone Effect Kiviefekti tahnaa. Tahnassa on hiekkahippusia, joten pinnasta tulee karhea. En ole vielä päässyt kokeilemaan, mutta mielenkiintoinen materiaali vaikka talon sokkelin tai takan pintaan.

Teen pintamateriaaliaineista aina väritikut, niin näkee paremmin lopputulosta.

Materiaaleja on ihan loputtomasti. Kaikkea ei tosiaankaan tarvitse ostaa. Pahvia, muovia, laskukoneen osia, vanhoja rannekelloja, kalastusvieheen osia jne. Laatikoistani löytyy muuten parituhatta tölkkiklipsiä......

Jos sinulla on vinkki nukkekodin rakentamiseen käytettävistä materiaaleista, niin kerrothan muillekin! 

Nukkekotiharrastus vei mukanaan

Tervetuloa lukemaan nukkekoti -blogiani!

Tässä blogissa haluan kertoa teille tarinaa siitä, kuinka harrastukseen voi höpsähtää. En ollut ikinä kuvitellut, että haluaisin näin intohimoisesti kerätä "roskia". Mottoni onkin "Mitään ei heitetä pois!". Tässä tapauksessa se koskee vain kaikkea, mistä voi tehdä pieniä juttuja.

Kaikki alkoi vuosi sitten, kun isäntä aikoi hävittää tekemänsä koivupuisen asekaapin. Se oli täydellinen nukketalorakennus. Olin kyllä haaveillut talon rakentamisesta, mutta en koskaan oikein osannut aloittaa sitä. Eikä ollut tilaa saati aikaa. Sitten sainkin ihan oman huoneen askartelua varten, koska tarvitsin muutenkin tilaa kaikille kiville ja kävyille jotka jäivät taskuun metsäretkiltä.

Ihan ensimmäiseksi kävin kirjakaupassa ostamassa Maria Malmströmin kirjan "Nukkekoti Väinölän tapaan". Hassu sattuma, että Maria asuu muutaman kilometrin päässä samalla kylällä Tammelassa, mutta en tiennyt sitä ennen kirjan ostamista. Aloin siis kerätä tietoa materiaaleista ja työkaluista. Hain tietoa Pinterestistä, nukkekotiblokeista ja Instagramista. Yllätyin että Suomessa on melkein kymmenentuhatta nukkekotiharrastajaa. Ja paljon myös miehiä. Työkaluja on alkanut kerääntyä pikkuhiljaa. Ei mitään hienoja sahoja tai sorveja. Pärjään vielä pienillä käsityökaluilla. Perusmateriaaleina käytän pääasiassa harmaapahvia, balsapuuta ja erilaisia valmiita puutikkuja. Pyrin tekemään kaiken mittakaavassa 1:12. Mutta nukkekodissa saa olla asioita myös vähän niin ja näin.

Blogin ylävalikosta pääsee kurkistamaan ensimmäiseen nukkekotiini, Viiden kerroksen taloon. Sen rakentamista voisi kuvailla nukkekotiharrastamisen peruskurssiksi.

Näpertäessä ei huomaa ajan kulua, ja muutama suklaalevykin on mennyt huomaamatta.






Nukkekotiharrastus vaatii oman työtilan, paljon aikaa ja pitkäjänteisyyttä. Tosin keittiön pöydälläkin voi askarrella. Tein aikoinaan savitöitä olohuoneen pöydällä. Harva harrastaja tekee kaikkea itse. On hauska tehdä ostoksia nukkekotikirppiksillä tai muissa alan tapahtumissa. Kaikista hauskinta harrastuksessa on se, että saa itse oivaltaa, ja itse tehdä.

Olen ennenkin harrastanut käsillä tekemistä, mutta siitä on vuosia. Omat lapset on nyt maailmalla, ja minusta tuli mummi pikku Ellille 💗puolitoista vuotta sitten. Ellille tulee myös oma nukketalo jossain vaiheessa.

Seuraavassa postauksessa kerron uudesta nukkekotiprojektista.

"Nukkekodin rakentaminen on satua, mutta silti niin totta."

Toivottavasti saat blogistani uusia ideoita!

Hanna